Eka kerta...

Vein pojan puoleksitoista tunniksi pelaamaan lentopalloa, joten ajattelin päästä johonkin lämpimään siksi aikaa. Täällä siis olen ensimmäistä kertaa, ja tuntuu olevan aika hiljainen paikka - en tosin odottanutkaan vilkasta elämää. Haittaaks se?

Kävelin siis vain ovesta sisään ja kysyin tiskin takaa toimiiko täällä netti?
-Ai mikä?
Niin, että pääseekö täällä omalla koneella nettiin?
-Joo.
No mä otan sit yhden tässä odotellessa ja haen oman kannettavani autosta.

Paljastetaan nyt viimein, että paikka on nimeltään Satulaseppä ja sijaitsee Vihdin kirkonkylällä. Täällä on ihan siistin oloista ja rauhallista, mutta nettiin en kyllä päässyt muuten kuin blue tooth'n kautta omaan kännykkään ja 3G auki. Vähän hidasta, mutta toimiihan se näinkin!

Pohraaja

Nyt on tapaninpäivä - enkä todellakaan ajatellut kirjoittaa tätä blogia ainakaan tänä iltana. Jäin kuitenkin kiinni koneeni näppäimistöön ja tästä se vaan alkoi.

Tulin äskettäin kotiin Kymenlaaksosta hyvässä seurassa ja loppumatkaa autoillessa tuli puheeksi pohraaminen lumessa. Olen aina luullut, että se on yleiskieltä, mutta ylätyksekseni esimerkiksi netin sanakirjat eivät suoraan tunnistaneet sanaa. Googlettamalla löytyi kyllä helposti kuvauksia pohraamisesta, mutta moni Helsinkiläinen koiran ulkoiluttaja tuntuu kuitenkin kahlaavan lumessa.

Onkohan kyse siis jonkin alueen murteesta - itse en tiedä, koska lapsuuteni Kymenlaakso sijoitetaan itä ja länsimurteiden raja-alueeksi, ja minulle on jo joskus peruskoulussa opetettu, että kotiseudullani on otettu joitain sanoja idästä ja joitain lännestä.

Kotipihalla jouduin taas pohraamaan, jotta sain lumikolan haetua taloni seinustalta. Noin puolentunnin huhkimisen jälkeen sain auton kotioveni eteen. Ja pääsin vihdoin lämpimään kotiin.